7.6.2012

siitä se ajatus sitten lähti...




Meillä on tälläinen "kuisti"
Se oli vielä eilen laventelin värinen... Olin siihen kyllästynyt kauan aikaa, mutta en sitä ole raaskinut aijemmin maalata kun se on muisto... muisto viimeisistä hetkistä veljeni kanssa. Meillä oli niin kivaa kun maalattiin sitä n. 6-vuotta sitten.  Nyt päätin että muistot elää sydämmissä ja maalailin kuistin ja muistelin tuota hetkeä...







Otin maalipurkin tallista ja pensselin kouraan... siitä se lähti.






Ja onhan se nyt paljo hillitympi! Tuo ovi naurattaa! Se oli ruskea sillon kuus vuotta sitte ja maalattiin se samalla valkoiseksi... maali oli vääränlaista ja tottakai siihen jää ton mun remonttireiska-ukon jäliltä likaa... veli sano jo sillon et laitat maalipurkin tohon oven viereen nii voi aina sutasta maalit paskan päälle :D No se on aikomus vaihtaa joskus tässä...
Ehkä tänä syksynä, ehkä ens kesänä, ehkä sitten joskus ku saa oven ostettua ;)






Ostin kirpparilta ton hyllyn 1,50e ja se pääs nyt kypärähyllyksi...






Leikkasin pikaseen kirjaimet tarrasta tohon lamppuun... en tiiä oliko hyvä idea, mut olkoon ny jonku aikaa ainaki ;)






Semmonen siitä tuli ja tykkään kyllä. Onhan se nyt kivempi tulla kotiinki.







Veljen kans kuunneltiin aina don huonoja ja se opetti mut fanittaan niitä <3

...joo mulla on kai sua tosi ikävä
enkä jaksa enää oottaa ja sitä peitellä
sun ei tarvi jättää hyvästejä
sen itse teen, hiljalleen... piikkilankaa...






2 kommenttia:

  1. Olipa suruisa kirjoitus =.)
    Hienoa jälkeä sait aikaan :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Anna! Niin se vaan on että elämään kuuluu niin suruja kuin ilojakin...

    VastaaPoista